Olin Espoolaisen Katrin Salainen Neuleystävä. Katrilla ei (vielä?) ole blogia, joten tarinoinpa täällä tekeleistäni ja lähetyksistäni. Katrin iloinen esittely itsestään on ollut mulla inspiraationa koko tämän jutun ajan, vielä olisi varmasti ollut virikkeitä, niin mukavalta vaikutti jo ensi esittely. Perustin sähköpostiosoitteen tätä Snytä varten, koska ensisijaisesti halusin tietää lähetysten tulleen perille, ja halusin saada mahdollisuuden urkkia lisätietoja tarvittaessa. ;) Joka lähetyksen kohdalla jännitin (joo, mä oon jännittäjä) että onkohan tää nyt sellanen mistä Katri tykkää. Ihan turhaa, Katri vakuutti mut sähköposteillaan että osuivat kohdalleen. Muutenkin Katrin postit sai aina mut tosi hyvälle tuulelle!

Ensimmäisen paketin inspiraationa toimi kaksi asiaa: Katri kerää kaikkea variksiin liittyvää ja tykkää säilyttää jokaisen vaiheessa olevan käsityön omassa pussukassa. Jep, käsityökassi ja siihen varis, yksinkertainen yhteenlasku. Mä en osaa piirtää, joten variksen kuvia sitten vaan etsimään, netistä löysin tämän ihanan hulvattoman variksen, ja hahmottelin sitten voipaperin avulla kuvan pellavakankaalle. Mulla on jo pari vuotta ollut kangasliidut laatikossa, nyt pääsivät ensi kertaa käyttöön, kivaa oli! Kassi on siis pellavaa, kahvat jotain puuvillakangasta, välissä vanu ja sisällä pari tilpehööritaskua.

Toisessa paketissa oli Smart-lankaa (pari kerää?) ja muutama pussi KoolAideja. Katri kertoi pitävänsä värikkäistä/kirjavista asusteista, joten Smartista sai varmaan lämpöisiä ja iloisenkirjavia asusteita. (En tiedä onko Katri syksyn hurjilta kiireiltään ehtinyt koolailla.)

Kolmas paketti oli puhdasta herkuttelua. Moccamestareilta Amurin kahvia ja vanilja-sokeripaloja (mun teen vakiomauste) ja Dammenbergin suklaanappeja. Ja ettei ihan olisi neulejuttuja unohdettu, tein muutaman silmukkamerkin paketin koristeeksi. Katri oli esittelyssä kertonut klemmareiden yms. toimittavan silmukkamerkkien virkaa - eihän se nyt käy päinsä! ;) Silmukkamerkit olivat kuulemma mieluisat - kaksi niistä oli päätynyt jopa korvakoruiksi! Juuri ennen paketin lähettämistä varmistin että "sanoihan Katri juovansa kahvia?" - ja juu, ja vieläpä oli lempimaustetuoksuissa vanilja mainittuna. :) Suklaanapit toivat Katrille mieleen lapsuudesta vaarin suklaanapit.

Neljäs paketti sisälsi taas lankaa, nyt Toikalta hankittua paksua villa-alpakkaa, Berkshire bulkya kaksi kirkkaansinistä kerää - tai kuten Katri partiolaisena totesi - Väiskinsinistä. Tumppuja Katri suunnitteli tästä langasta. Tässä paketissa matkasi myös heijastin, ensimmäinen asia jonka koko SNY-kauden aikana olin ostanut (siis heti elokuussa), ja nyt kun olin sitä lähettämässä, sain kääntää melkein koko kämpän löytääkseni sen. Lipastonlaatikon taakse oli itsensä jemmannut.

Viimeinen eli viides paketti olikin sitten taas ensimmäisen paketin tavoin omaa käsialaani. Katri kertoi palelevista sormista, johon villa-alpakka kuulemma toisi avun. Jäin miettimään omia jääkylmiä käsiäni, ja totesin että kyllä ne jalatkin on kylmät jos kädet on. Olen ottanut neulomisen suhteen nyt varovaisemmin, koska ranteet ovat aika herkästi kipeät, joten päätin huovuttaa pohjalliset. Ensimmäistä kertaa onnistuin huovuttamaan tarpeeksi tasaista levyä pohjallisia varten - mielestäni kivat tuli. Tikkasin koneella tukevoittamisen vuoksi, vähän napakammat ovat noin. Villa oli Rustoopuorin villaa, vihreää ja keltaista. (Saa käyttäjä päättää mitä väriä varpaat "katselee")

Katri kertoi myös neuloneensa clapotiksen, jonka tytär oli päättäväisesti ottanut "parempaan talteen", liian "hienosteluhuivi" äitille, kuulemma. Tämä sai minut miettimään huivia. Pitsineulehuivia aloitin, purin, aloitin ja purin ja vielä kerran aloitin. Sitten sanoi ranteet sopimuksen irti. (Ja huivia kokonaiset viisi senttiä tehtynä). Sanomattakin selvää että harmitti. Vietävästi. Messuilta löysin sitten iloisen kirkasta aniliininpunaista merinovillaa. Itse näytän kalpealta aniliininpunaisessa, mutta ostinkin sen Katrin huivia varten! Pari 20g nöttöstä merinoa riitti tällaiseen lyhyempään huiviin/kauluriin, olin olettanut riittävän pidempään. Samalta myyjältä ostin myös kaunista värjättyä Tussah-silkkiä, josta huivin koristelut tein ompelukoneella kiinnittäen. Lopuksi vähän helmiä koristeeksi. Bling-bling. :) Huivin kiinnittämistä varten tein samoilla aineilla ja tekniikoilla rintaneulan. Tämä huivi päätyy kuulemma pikkujouluihin, ainakin Katrin, ja ilmeisesti myös tyttären harteille. ;)

 

Katrin salaisena ystävänä oli tosi mukava olla, ehkäpä me vielä tavataan IRL...

Omalta salaiselta ystävältäni sain myös viimeisen lähetyksen tänään. Sieltä paljastui kaksi pientä rintamerkkitonttua joulun aikaan sopien, kiitos Piritta!