Ei pärjätä enää tavallisilla tumpuilla, ei. Hymy kyllä hyytyy kun aamulla katsoo lämpömittaria ja se näyttää -33. Siis n. 50 asteen ero lyö heti päin kun ulos astuu. En tykkää. Eli sormet piti saada läpimiksi. Taktiikkani oli helppo kirjoneule, jossa lankaa olisi mahdollisimman tiiviisti ja paksusti koko tumpussa nurjalla puolella. Lankana on kaksi eri väristä 100% villalankaa. Valkoinen (project spectrumin valkoinen ehkä kuittautuu nyt tällä) on samaa kuin M:n pipo, eli äitin kätköistä hyvin marinoitunutta villaa. Lanka on ilmeisesti joltain pieneltä kehräämöltä: aiemmin totesin siinä olevan paljon roskaa, nyt huomasin siinä välillä olevan ihan hirveän ohuita ja kireitä kohtia. Muutamissa paikoissa yksi kolmestä säikeestä oli hirveällä sotkulla. Ei varsinaisesti helpottanut kirjoneuleen tasaisuutta... ;) Ruskea oli vähän paksumpaa, mutta samalla tasalaatuista. Tämän ostamisen muistan: äiti osti ensimmäisiltä käsityömessuilta joilla olin minulle vyyhdin "pässinpökkimää", värin valitsin itse.

Tumput

Puikot oli 3,5mm ja 4mm ruusupuiset sukkapuikot. 4mm sormikaspuikkoja olisin kaivannut peukalossa, mutta niitä ei ainakaan mulla ole... Kuvio on helpoin mahdollinen kirjoneulekuvio, koko lapanen samaa. Vähän uhkasi vetää kireälle välillä, ainakin lankojen epätasaisuuden vuoksi, mutta höyryttäminen auttoi asiaa kivasti. Kuva on ennen höryttämistä.

Malli on tarkoituksella aika kapea, nuo on tarkoitettu alustumpuiksi joko kauniimpien villatumppujen alle tai nahkarukkasten alle. Mulla on yhdet vanhat nahkarukkaset joissa pinta on edelleen hyvässä kunnossa, mutta sisäpinnan teddyvuori jo aika onneton (tekokuitu vaan hiosti, ei oikeastaan kovin hyvät rukkaset siis). Vuori lähti jo toisesta rukkasesta, kokeilin tumppua sisään ja hyvin mahtui, eli toinenkin rukkanen luopuu vuoristaan. Eli tuulenpitävät lömpiset hanskat olisi sitten hänellä. :)